Kasvissyönti eli vegetarismi on ruokavalio, joka ei sisällä lihaa eikä verituotteita, ei siis myöskään kalaa eikä kanaa. Vegetarismi voidaan nähdä myös laajemmin elämäntapana, joskin monet ovat vegetaristeja ainoastaan terveyssyistä. Vegetarismia harjoitetaan tavallisesti eettisistä, uskonnollisista, terveydellisistä tai ekologisista syistä, mutta myös poliittisista syistä. Pelkkää ruokavaliota määrittelevä vegetarismimääre onkin saanut rinnalleen koko joukon lisätarkenteita, joilla ruokavaliota ja muita kulutusvalintoja pyritään määrittelemään tarkemmin. Elämäntapaa, jossa vältetään kaikkia eläinperäisiä tuotteita (kuten nahkaa ja villaa) kutsutaan veganismiksi.

Joonilainen luonnontieteilijä Thales, joka oli yksi antiikin seitsemästä viisaasta, oli yksi Pythagoraan oppi-isistä. Thales keskittyi ruokavaliossa pääasiassa syöjän hyvinvoinnin kehittämiseen, mutta Pythagoras vei ajatusta pidemmälle. Pythagoras ja hänen seuraajansa eivät syöneet lihaa, koska uskoivat, että eläimilläkin on sielu. Lisäksi hän uskoi, että jos ihminen luopuisi eläinten tappamisesta ravinnon vuoksi, niin tappamisen taito katoaisi ja samalla sodat loppuisivat. Pythagoras eli raakaravinnolla ja hän ei ilmeisesti käyttänyt hunajaa lukuun ottamatta muitakaan eläinkunnan tuotteita. Kaikkia vegetaristeja kutsuttiinkin pythagoralaisiksi, kunnes 1800-luvun puolessa välissä perustettiin ensimmäiset vegetaristiyhdistykset ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin.

Intiassa kasvissyönnin historia ulottuu vähintään yhtä varhaisiin aikoihin kuin länsimailla. Hindulaiset papit (bramiinit) ovat olleet laktovegetaristeja, sillä lihan (mukaan lukien munat) syömistä pidettiin saastuttavana. Papiston lisäksi tapa on levinnyt muihinkin väestönosiin, ja joissakin osissa Intiaa suurin osa väestöstä on laktovegetaristeja.